keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Daimoni

Vaihteeksi romantiikan sijaan kissajuttuja.



 

Casperilla on hassut kaksiväriset polkuanturat.







Kultainen kompassi on Universumin Tomu -trilogian ensimmäinen osa. Siitä on tehty myös suuren budjetin elokuva vuonna 2007, jossa näyttelivät mm. Nicole Kidman ja Daniel Craig, mutta vaikka se sai muun muassa erikoisefekteistään Oscarin ja myi ihan hyvin ulkomailla, se ei menestynyt kaupallisesti odotetusti Yhdysvalloissa ja täten jatko-osia ei tullut. Henkilökohtaisesti tykkäsin kyllä elokuvastakin (ja erityisesti siitä, miten daimonit ja niiden muodonmuutokset oli toteutettu!). Kimble-juomapelissä täytyy juoda aina nopan osoittama lukumäärä hörppyjä. Jos tulee syödyksi, täytyy juoda tuplat. Oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

How I Met My Söps: Osa 2

Jatkoa edelliseen osaan (kannattaa lukea se ensin). Tätä piirtäessä mulle tuli entistä enemmän olo, että olisi pitänyt nimetä nämä sarjikset deittioppaaksi uusavuttomille ja sosiaalisesti hassuille :--D Olen aina välillä ujo.

Donin kommentti: "Ihanaa, miten kiinnostuneen kuvan annat itsestäsi opiskelijana näissä sarjiksissa...".


Laura näyttää ihan japanilaiselta turistilta tuossa alimmassa ruudussa... :--D

Ärh, skannerillani on joku murrosikä menossa ja se sotki esimerkiksi tuon ylimmän ruudun tosi pahasti, vaikka skannasin sivun kolmesti uudelleen! Livenä se näyttää ihan normaalilta, pah.










Jatkuu taas joskus!

Onni on muuten kesä, iltatyöt ja parvekkeellinen asunto. Tuntuu, että teen tätä nykyä kaiken parvekkeella. En ole vanhempien luota muuttamisen jälkeen asunut asunnossa, jossa olisi ihan oikea parveke (eli ei mitään ranskalaista parveketta tms huijausta), joten olen ihan pähkinöinä, kun siellä tarkenee vihdoin istuskella. Itse asunnosta voi olla monta mieltä, mutta oih, tämä parveke! "Oih" siitäkin huolimatta, että maisemia koristavat lähinnä betonitalot ja mäntypusikot :D



maanantai 5. kesäkuuta 2017

How I Met My Söps: Osa 1

Muistatteko, kun joskus miljoona vuotta sitten (eli viimeksi kun päivitin), kerroin kohdanneeni uusien opiskelujen myötä myös erään erityisen kivan ihmisen? Ajattelin kertoa siitä lyhyesti, mutta koska en edelleenkään osaa tiivistää ja takerrun yksityiskohtiin, niin mitä enemmän piirsin, sitä enemmän minusta tuntui, että tämä tarina täytyy kertoa vähän pidemmästi. Joten se tulee nyt ilmoille muutamassa osassa ja samalla saan vähän sivuttua viime aikaista elämääni ja esiteltyä uusia kavereitani tältä ajalta, jona en ole bloggaillut kovin ahkerasti ó_ò Sisältää ihmissuhteita ja muuta sellaista. Tuntui jotenkin harvinaisen henkilökohtaiselta toteuttaa nämä merkinnät näin sen sijaan, että olisin vain esitellyt, että tässä on nyt henkilö x, mutta pystyn ehkä elämään tämän kanssa.

(Koko tietojenkäsittelytieteen laitosta ei edes ole enää ollut olemassa herran aikaan, mutta vanha lyhenne koulutusohjelmalle on yhä säilynyt).

(En käytä enää tuota tussia, koska se levisi ikävästi hahmoissa, yhyy ;_;)








To be continued.

Oon yhä pahoillani kaikille, jotka tykkäävät Unchartedista (jotkut ehkä hyvällä tuurilla muistavat viisi vuotta vanhan merkintäni, jossa selitin antipatioitani kyseistä peliä kohtaan). Myönnettäköön silti, että jokin aika sitten, kun näin Antin pelaavan nelosta jonkin matkaa, niin se vaikutti suurelta parannukselta ykköseen ja kakkoseen verrattuna. Ja oikeasti Donilla oli muuten lyhyet hiukset tavatessamme, mutta se on kasvattanut ne kivasti pitkiksi enkä osaa enää kuvitella Donia ilman niitä edes sarjakuvassa. Joten sain luvan muunnella totuutta taiteellisista syistä (ei, syynä ei ollut tietenkään itsekkäästi se, että tykkään piirtää kiharoita ja pitkiä hiuksia :3).

maanantai 6. helmikuuta 2017

Tällaisen välin jälkeen hävettää myöntää olevansa hengissä











Välillä olen miettinyt, onko tämän blogin pitämisessä edes mitään mieltä, kun aikaa päivittelyyn tuppaa olemaan niin harvoin. Mutta sitten toisaalta, nautin tästä harrastuksesta aina silloin harvoin, kun sen pariin ehtii uppoutua. Yritän silti muistaa, että tämä on nimenomaan harrastus, joten en tahtoisi ottaa tästä turhaa stressiä, kun arkielämässä sitä on jo tarpeeksi. Kiitos silti kaikille, jotka ootte jaksaneet pysyä linjoilla epäaktiivisuudestani huolimatta ;_; <3

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Wine, Pokemon and some shooting

I drew this during my last Alaska week. I came back to Finland last week. It still doesn't feel quite real.




I don't know what happened after that. There were no windows facing the street and I really didn't feel like hanging around and watching.

tiistai 9. elokuuta 2016

Sääntö-Alaska ampuu jälleen


En tiedä tappaako alkoholi enemmän ihmisiä Alaskassa kuin aseet, mutta tämä ristiriita hämmentää minua silti. Ampumaradalle tarvitsi siis vain maksaa käyttömaksu ja kuitata nimi paperiin, mutta kukaan ei tarkistanut, vaikka siihen olisi kirjoittanut minkä Mustakaavun tai Aku Ankan nimekseen. Eikä ketään kiinnostanut edes katsoa pyssyä ennen radalle menoa, saati tarkistaa oliko se rekisterissä vai ei (en tosin ole ihan varma täytyykö aseita välttämättä rekisteröidä Alaskassa?). Toki turvallisuussäännöt itse radalla olivat tiukat, mutta jaksan silti aina yllättyä näistä asesäännöksistä (tai niiden puutteista).

torstai 4. elokuuta 2016

Miau vs Meowth



Suomeksi miauth kuulostaisi kyllä järkyttävän typerältä. Yhyy, en tiedä miten kestän, kun joudun jättämään Benin tänne 12 päivän kuluttua ;__;