maanantai 24. heinäkuuta 2017

How I Met My Söps: Osa 3/3

Tämän piirtämiseen kului aikansa, mutta tässä 21 sivua myöhemmin se lopulta on: viimeinen osa siitä, kuinka tapasimme Donin kanssa (ei, en vieläkään osaa tiivistää, anteeksi ;_;). En ota vastuuta minkäänlaisesta henkisestä diabeteksestä, jota tämä merkintä saattaa aiheuttaa. Välillä tuntui kuin piirtäisi jotain shōjomangaa :--D Jos aikaisemmat osat ovat menneet ohi, kannattaa lukea ensin How I Met My Söps: Osa 1 ja How I Met My Söps: Osa 2.


(Meidän joukkue muuten oikeasti voitti sen suunnistuksen, hurraa Oulu!)








Jonkin aikaa myöhemmin autokeskusteluja Siljan kanssa:





(Kuului siihen porukkaan fysiikan opiskelijatkin, hups.)













:3
En kykene sanoin kuvailemaan kuinka iloinen olen, että sain tämän vihdoinkin valmiiksi. Ei oikeasti ollut tarkoitus, että tämä olisi paisunut näin pitkäksi, mutta siinä missä kaksi aikaisempaa merkintää käsittelivät viikonlopun ja viikon mittaista ajanjaksoa, niin tähän piti saada mahdutettua kaikki tärkeimmät pointit useamman kuukauden ajalta. Olin asettanut itselleni deadlinen näiden Donin esittelymerkintöjen valmiiksi saamiseksi heinäkuun loppuun, joten viimeisin viikko tuli piirrettyä aika raivolla. Suuret kiitokset Chaskalle ja Donille, joiden kanssa on tullut lähdettyä kotoa varta vasten piirtämään yhdessä. Vertaistuen avulla saa paljon enemmän aikaiseksi!

Vedettiin eilen Donin kanssa kevyt 10 tunnin piirtomaraton (välissä oli sentään pizzatauko).

Yliopiston opiskelutilassa on kesäisin hyvä käydä piirtelemässä, kun siellä on ihan autiota. Lukuvuoden aikana noita kuutioita ei ole ikinä vapaana, mutta nyt saa ihan valita mihin laatikkoon tahtoo parkkeerata raapustelemaan :D

Niin tosiaan, miksi deadline oli juuri heinäkuun lopussa? Koska 2.8. mulla alkaa reilu viikon loma töistä ja suunnataan Donin kanssa reissulle Kosovoon! Oon ihan vähän innoissani, ei ehkä ensimmäinen paikka, jonne olin ajatellut lähteväni. Halusin Donin esittelyt pois alta, jotta voin keskittyä ajantasaisempiin asioihin ja reissumerkinnän piirtämiseen.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Daimoni

Vaihteeksi romantiikan sijaan kissajuttuja.



 

Casperilla on hassut kaksiväriset polkuanturat.







Kultainen kompassi on Universumin Tomu -trilogian ensimmäinen osa. Siitä on tehty myös suuren budjetin elokuva vuonna 2007, jossa näyttelivät mm. Nicole Kidman ja Daniel Craig, mutta vaikka se sai muun muassa erikoisefekteistään Oscarin ja myi ihan hyvin ulkomailla, se ei menestynyt kaupallisesti odotetusti Yhdysvalloissa ja täten jatko-osia ei tullut. Henkilökohtaisesti tykkäsin kyllä elokuvastakin (ja erityisesti siitä, miten daimonit ja niiden muodonmuutokset oli toteutettu!). Kimble-juomapelissä täytyy juoda aina nopan osoittama lukumäärä hörppyjä. Jos tulee syödyksi, täytyy juoda tuplat. Oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

How I Met My Söps: Osa 2

Jatkoa edelliseen osaan (kannattaa lukea se ensin). Tätä piirtäessä mulle tuli entistä enemmän olo, että olisi pitänyt nimetä nämä sarjikset deittioppaaksi uusavuttomille ja sosiaalisesti hassuille :--D Olen aina välillä ujo.

Donin kommentti: "Ihanaa, miten kiinnostuneen kuvan annat itsestäsi opiskelijana näissä sarjiksissa...".


Laura näyttää ihan japanilaiselta turistilta tuossa alimmassa ruudussa... :--D

Ärh, skannerillani on joku murrosikä menossa ja se sotki esimerkiksi tuon ylimmän ruudun tosi pahasti, vaikka skannasin sivun kolmesti uudelleen! Livenä se näyttää ihan normaalilta, pah.










Jatkuu taas joskus!

Onni on muuten kesä, iltatyöt ja parvekkeellinen asunto. Tuntuu, että teen tätä nykyä kaiken parvekkeella. En ole vanhempien luota muuttamisen jälkeen asunut asunnossa, jossa olisi ihan oikea parveke (eli ei mitään ranskalaista parveketta tms huijausta), joten olen ihan pähkinöinä, kun siellä tarkenee vihdoin istuskella. Itse asunnosta voi olla monta mieltä, mutta oih, tämä parveke! "Oih" siitäkin huolimatta, että maisemia koristavat lähinnä betonitalot ja mäntypusikot :D



maanantai 5. kesäkuuta 2017

How I Met My Söps: Osa 1

Muistatteko, kun joskus miljoona vuotta sitten (eli viimeksi kun päivitin), kerroin kohdanneeni uusien opiskelujen myötä myös erään erityisen kivan ihmisen? Ajattelin kertoa siitä lyhyesti, mutta koska en edelleenkään osaa tiivistää ja takerrun yksityiskohtiin, niin mitä enemmän piirsin, sitä enemmän minusta tuntui, että tämä tarina täytyy kertoa vähän pidemmästi. Joten se tulee nyt ilmoille muutamassa osassa ja samalla saan vähän sivuttua viime aikaista elämääni ja esiteltyä uusia kavereitani tältä ajalta, jona en ole bloggaillut kovin ahkerasti ó_ò Sisältää ihmissuhteita ja muuta sellaista. Tuntui jotenkin harvinaisen henkilökohtaiselta toteuttaa nämä merkinnät näin sen sijaan, että olisin vain esitellyt, että tässä on nyt henkilö x, mutta pystyn ehkä elämään tämän kanssa.

(Koko tietojenkäsittelytieteen laitosta ei edes ole enää ollut olemassa herran aikaan, mutta vanha lyhenne koulutusohjelmalle on yhä säilynyt).

(En käytä enää tuota tussia, koska se levisi ikävästi hahmoissa, yhyy ;_;)








To be continued.

Oon yhä pahoillani kaikille, jotka tykkäävät Unchartedista (jotkut ehkä hyvällä tuurilla muistavat viisi vuotta vanhan merkintäni, jossa selitin antipatioitani kyseistä peliä kohtaan). Myönnettäköön silti, että jokin aika sitten, kun näin Antin pelaavan nelosta jonkin matkaa, niin se vaikutti suurelta parannukselta ykköseen ja kakkoseen verrattuna. Ja oikeasti Donilla oli muuten lyhyet hiukset tavatessamme, mutta se on kasvattanut ne kivasti pitkiksi enkä osaa enää kuvitella Donia ilman niitä edes sarjakuvassa. Joten sain luvan muunnella totuutta taiteellisista syistä (ei, syynä ei ollut tietenkään itsekkäästi se, että tykkään piirtää kiharoita ja pitkiä hiuksia :3).